Minä olen malliesimerkki ihmisestä joka ei ole tuntenut olevansa aivan täysin omien tunne-, ajatus- ja toimintamallieni tasalla. Oman, vanhempieni ja isovanhempieni syntymäkarttojen astrologinen tulkinta on kuitenkin auttanut minua pääsemään haastavien perittyjen mallien juurisyihin kiinni - etenkin siinä missä olen ennen toiminut niistä käsin alitajuisesti. Tässä on tarinani pähkinänkuoressa. En ole tässä elämässä kärsinyt merkittäviä traumoja, mutta havahduin varhaisaikuisuudessa siihen, että toimin kuitenkin traumareaktioista käsin ihmissuhteissani. “Mitä ihmettä, eihän tämä ole minun,” ajattelin omasta toiminnastani. Aloin pohtia mistä oma toimintani johtui. Termit kuten “triggerit” ja “ohjelmoinnit” eivät suinkaan olleet tuolloin minulle tuttuja, mutta aloin intuitiivisesti pohtimaan, miksi tunsin niin paljon niin rajoittavia tunteita niin usein kuin tunsin. Miksi ajattelin itsestäni ja muista tavoilla jotka rapauttivat itseluottamustani ja ihmissuhteitani. Miksi toimin itseäni vastoin, ja vastoin parempaa ymmärrystäni. Pikakelauksena nykypäivään n. 15 vuotta myöhemmin, sisäiset analyysini ovat saaneet tuekseen etenkin astrologian tarjoamat monipuoliset työkalut tapahtumien, triggerien ja ohjelmointien ymmärtämiseen ja niiden tasapainottamiseen. Astrologian myötä olen alkanut ymmärtää meidän ihmisten monimuotoisuutta ja ainutlaatuisuutta aivan eri mittakaavassa kuin aiemmin. Kuitenkin, olen oppinut yksilöllisyyden muodostuvan nimenomaan arkkityyppisistä, kollektiivisista energioista - rakennuspalikoista jotka ovat meille yhteisiä, ajasta ja paikasta riippumatta. Koostumuksemme näitä kollektiivisia rakennuspalikoita on se joka tekee meistä yksilöllisiä. Osa näistä kollektiivisista rakennuspalikoista onkin hitaiden planeettojen sukupolvellisia leimoja, jotka löytyvät kaikkien tietyn aikakauden henkilöiden syntymäkartoilta - heidän energia-allekirjoituksistaan. Nämä sukupolvelliset leimat auttavat ymmärtämään, että yksilöllisyydestään huolimatta, jokaiseen yksilöön vaikuttaa ja on vaikuttanut myös aikansa laatu. Aika on kuitenkin myös syklistä, joten menneet sukupolvelliset leimat antavat osviittaa siitä, minkätyyppiset energiat saattavat vaikuttaa tietyissä vaiheissa myös tulevaisuudessa. Esimerkki tästä on yllätyksellisten muutosten ja yhteiskunnallisen kehityksen planeetan, Uranuksen, n. 84-vuotinen sykli. Tämä planeetta siis kiertää eläinradan 84 vuodessa, ja on aina samassa paikkaa kuin noin 84 vuotta aiemmin, nostaen esiin samankaltaisia energioita. Menneisyyttään ei pääse pakoon -sanonta ei siis ole väärässä. Omaa syntymäkarttaani vanhempieni ja isovanhempieni karttoihin vertaamalla olen oppinut mm. seuraavaa yhtäläisyyksistämme: Oma olemassaoloni triggeröi ja tuo eloon tiettyjä isovanhempieni sukupolvileimoja, mm. 1931 syntyneen isoisäni sukupolven ehdottoman ankaruuden ja sitä järisyttävät muutokset (astrologisesti tämä näkyy syntymäkartoiltamme minun akselieni yhtymästä isoisäni sukupolviplaneettoihin - mikäli et puhu astrologiaa eikä tämä sano sinulle mitään, ei huolta!). Tämän tiedostaminen on auttanut minua mm. ymmärtämään kiinnostustani sukuperimää kohtaan sekä miksi tunnen hänen haavojaan elossa minussa, vaikken koskaan ole häntä edes tavannut. Tunne-elämän älyllistämistä, rajoittamista tai hautaamista löytyy suvustani laajalti, mitä tunnistan itsessänikin. Erinäiset toistuvat mallit surusta, luopumisesta, kovettumisesta, tai äkillisistä muutoksista perusturvaan, sekä haastavista suhteista lasten ja vanhempien välillä nousevat pinnalle Kuun, Cereksen ja Saturnuksen sijainneista monen sukulaisen kartalla. Tietty sisäisen maskuliinin haava, liittyen mm. omiin rajoihimme ja toimijuuteemme, kulkee kummallakin puolella suvussa sukupolvelta toiselle. Olen itsessäni tunnistanut pitkään empatiaa erityisesti suvun miehissä asustavalle herkkyydelle, aikoina jolloin miehen malli oli äärimmäisen rajallinen. Herkkyyden ja maskuliinienergian suhde on ollut vaikea, ja herkkyyttä on piilotettu, padottu ja päästetty valloilleen itsetuhoisia väyliä pitkin joka on tietysti syytänyt tuhojaan myös ympärilläoleviin. Rajojen ja rajattomuuden teemat ovat aiheuttaneet monenmoisia ongelmia, ml. päihdeongelmia ja kyvyttömyyttä käsitellä ja päästää irti siitä mikä ei enää palvele, menneiden vääryyksistä ja kaunoista. Pohjalta löytyvät kuitenkin samat Oinas- ja Kalatenergiat, jotka muodostuvat keskeisiksi myös omalla kartallani ja joiden kanssa minulla itselläkin on elämässä merkittävää kasvupolkua - en ihmettele enää miksi. Kaiken kaikkiaan, koen saavani tuhoisan käytöksen, vääryyksien ja vaikeuksien juurisyistä paremmin kiinni, jolloin tulkintani menneistä ei jää “tuo henkilö teki väärin tälle henkilölle” -tasolle. Samoin saan kiinni jo edesmenneiden sukulaisteni lahjakkuuksista ja taidoista, ehkä sisäisistä toiveista, ja miksi ne eivät heidän aikoinaan päässeet parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Siinä missä ne toistuvat minussa, on minulla tässä ajassa paremmat mahdollisuudet kasvaa niitä ilmentämään. Minussa, kuten meissä kaikissa, herää henkiin erinäisiä suortuvia ihmiskunnan henkistä taakkaa. Sisääni on patoutunut menneidenkin sukupolvien täyttämättömiä haaveita ja toiveita ja ehkä myös uinuvia voimavaroja ja paine tuntuu suurelta elää todeksi oma potentiaali. Tunnistan tämän kaiken voimakkaina sisäisinä vuorovesinä tai ristiaallokkoina, joiden edessä olo on usein aiemmin tuntunut neuvottomalta ja hämmentyneeltä. Koska en koe tässä elämässä kärsineeni suuria traumoja, sisäisen maailmani myrskyt ovat nostattaneet minussa myös suurta häpeää, koska en ole kokenut niitä oikeutetuiksi kokemuksiksi - “niin monella muullahan menee todella paljon huonommin”. Ylläkuvattu ymmärrys omista ja menneiden sukupolvien energioiden yhtymäkohdista on tuonut minulle kuitenkin suunnattomasti rauhaa ja hyväksyntää - empatiaa itseäni kohtaan siinä että haasteet joita itsessäni työstän, eivät todellakaan ole “vain minun”, ei edes vain minun sukuni, vaan osa jotain suurempaa, yhteistä ihmiskunnan perimää. Loppujen lopuksi suvusta kuin suvusta löytyy hyvin samankaltaisia tapahtumakulkuja ja kokemuspatteristoja, mutta arvokkaaksi muodostuu sen tiedostaminen, mitkä näistä heräävät omassa elämässä henkiin. Ja tietysti: miten muuntaa ne omaksi voimavaraksi taakan sijaan. Samoin minua kannustaa ymmärrys siitä että hyödyntämällä omalle sukupolvelleni suotuja mahdollisuuksia toimia eheyttävämmin kuin mitä vanhempieni tai isovanhempieni sukupolville on ollut yhteiskunnallisesti suotavaa, minulla on mahdollisuus syöttää yhteiseen perimään takaisin positiivisempia, rakkaudellisempia ohjelmointeja kollektiivin hyödyksi. Olen kiitollinen siitä, että pääsen siis omilla prosesseillani purkamaan jotain haitallista, ja rakentamaan tilalle jotain itselleni ja elämälle yleisesti mahdollistavampaa. Yhteenvetävänä punaisena lankana mieleen nousee vanha suomalais-karjalainen viisaus syntyloitsusta. Syntyloitsun mukaan asian tai ilmiön alkuperän eli synnyn ja sen historian ymmärtäminen tuo mahdollisuuden hallita kyseistä asiaa, oli kyseessä tauti, rauta, tuli, tms. Astrologian kautta oman syntymäkartan tunteminen, ja sen yhteyksien ymmärtäminen oman elämän kannalta keskeisiin henkilöihin, perustuu samaan viisauteen siitä että alkuperäämme ja ohjelmointiemme juuria ymmärtämällä voimme saavuttaa parhaan mahdollisen “hallinnan” elämästämme. Usein käykin ilmi että tämä “hallinta” tai voima vaikuttaa omaan todellisuuteensa tuleekin sitten paradoksaalisesti hallinnan yrittämisestä irtipäästämisen ja hyväksymisen kautta, sen sijaan että väkipakolla yrittää muuttaa itseään tai ympäröivää todellisuuttaan. Lieneekö tämä nimenomaan sitä syntyloitsun viisautta? Mikä tahansa “paha” menettää voimansa meihin, kun ymmärrämme sen juuret.