top of page
  • Writer's pictureSaila Kokkonen

Yksilöllisyyden kunnioittaminen ja itsetuntemuksen syventäminen vanhemmuuden peruspilareina

Päivitetty: 29. toukok.



Lapsen kehitys ja vanhemmuus ovat melkoista kasvumatkaa sekä lapselle että vanhemmalle itselleen. Jokainen meistä on ainutlaatuinen oma itsensä, niin jokainen lapsi kuin jokainen vanhempikin. Samoin jokaisen polku vanhemmaksi on omanlaisensa.


Vanhemmuus on monesti suuri elämänmuutos. Osittain se johtuu siitä, että emme asu enää monen sukupolven yhteisöissä. Me emme näe synnytyksiä tai toistemme vanhemmuuden arkea välttämättä kovinkaan läheltä. Ennen vanhemmuutta nuori aikuinen voi elää melko vapaasti itse valiten. Muutos voi aiheuttaa epävarmuutta, pelkoa ja riittämättömyyden tunnetta. Oman ajan vähäisyys, väsymys, kehon muutokset ja painavalta tuntuva vastuu voivat aiheuttaa stressiä ja kuormitusta.


Loppujen lopuksi muutamalla peruspilarilla pääsee kuitenkin niin vanhemmuudessa kuin elämässä yleensäkin hyvin pitkälle: maalaisjärkeään ja intuitiotaan kuuntelemalla, autenttisesti hetkessä läsnäolemalla sekä myötätuntoisesti omaa ja muiden yksilöllisyyttä kunnioittamalla.


Oman maalaisjärjen ja intuition kuunteleminen vievät pitkälle

Maalaisjärjellä voi selviytyä yllättävän hyvin, jos vain uskaltaa toimia sen mukaisesti. Tärkeintä vanhempana on elää hetkessä ja havainnoida lastaan ja itseään tilanteissa, joita tulee vastaan, sen sijaan että esim. vertailee itseään siihen mitä kaverin perheessä on meneillään.


Tutkittu tieto kehitysvaiheista ja erilaiset vanhemmuuden mallit tai teoriat ovat mahtava lisä ja tuki tarvittaessa vanhemmuuden eri vaiheissa. Koska lapset ovat ainutlaatuisia, kehittyvät ja kasvavat he kuitenkin omaan yksilölliseen tahtiinsa ja tapaansa. Vanhemmuutta ei siis kannata ylianalysoida, kontrolloida tai suorittaa. Lapsen omia persoonallisia tapoja kehittyä, omassa persoonallisessa aikataulussaan kannattaa sen sijaan kunnioittaa ja tukea. Tärkeintä on keskittyä siihen kehitysvaiheeseen mikä lapsella kulloinkin on menossa.


Jo raskausaika ja synnytys ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka luonnollinen prosessi vanhemmuus on. Äidin keho tietää, mitä tehdä. Raskausaikana se viestii levon tarpeesta ja opettaa hidastamaan, antautumaan sekä luottamaan. Synnytyksessä se vaatii luottamaan kehoon täysin ja olemaan omassa voimassaan omana itsenään, selviytyen täten kunnialla hyvin rankasta prosessista. Vauva-arjessa, kun yöunet ja oma aika vähenee, on vanhemman todella tärkeää huolehtia itsestään. Hurjan hyvät eväät vanhemmuuden polulle ovatkin kyky kuunnella kehoaan, intuitiotaan ja vaistojaan ja kyky toimia näiden viestien mukaisesti.


Jokainen meistä on uniikki energiasoppa sisäisine ristiriitoineen

Luonnolliset vaistot ja intuitio auttavat vanhemmuudessa pitkälle, mutta joskus kasvuhaasteena näyttäytyvä asia saattaakin alleviivata lapsen ja vanhemman välisiä eroja ajatella, tuntea ja toimia eri tilanteissa. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö ja jokaisen lapsen temperamentti, luonne, kehitys ja kasvu ovat yksilöllisiä. Astrologisesti koostumme kukin samoista 12 perusenergiasta, jotka tunnetaan myös eläinradan merkkeinä. Riippumatta Aurinkomerkistämme, meissä jokaisessa on eri mittasuhteissa näitä kaikkia 12 energiaa - olemme siis jokainen ihana uniikki energiasoppamme.


Meissä kaikissa on sisäisiä ristiriitoja, ja eri tilanteet ja ihmissuhteet tuovat meissä esille eri puolia itsessämme. On täysin normaalia, että itsessä eri puolet vetävät eri suuntiin: jotkin osasemme voivat esimerkiksi kaivata seikkailullisuutta, toiset vakautta ja turvaa. Joissain tilanteissa nämä tarpeet voivat hyvinkin olla sisäisessä ristiriidassa keskenään sen lisäksi että ne ovat ulkoisessa ristiriidassa jonkin toisen henkilön tarpeiden kanssa, jolloin kommunikoinnin ja tasapainoilun taitoja vaaditaan. Emme ole staattisia olentoja, vaan jatkuvassa kehityksessä ja muutoksessa. Vallitseva ajanlaatu korostaa tai haastaa meissä eri osasia, ja herättää meissä eri puolia eloon eri aikoina. Etenkin lasten ja nuorten karttoja tulkitessa on hyvä pitää mielessä, että kaikki puolet heissä eivät siis ole vielä heränneet.


Yksilöllisyydestä kertoo myös se, että saman perheen lapset voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja heillä saattaa olla sekä hyvin samankaltaisia että erilaisia kasvuhaasteita. Loppujen lopuksi, saman perheen lasten subjektiiviset kokemukset, vanhemmistaan ja toisistaan sekä elämästä yleensä, voivat olla hyvinkin erilaisia. Tämänkään takia myöskään vanhemmuuteen ei ole olemassa yhtä toimivaa sapluunaa, koska samankin perheen lapset voivat tarvita vanhemmiltaan hyvin erilaista tukea eri kasvuvaiheissaan.


Onko huolen takana ongelma vai preferenssi?

Vanhemmille tyypillistä on huolehtiminen. Joskus huoleen auttaa aika, joskus peiliin katsominen: onko haasteena oma suhtautuminen vai oikeasti jokin lapsen toimintaan, kykyihin tai käytökseen liittyvä asia? Etenkin mikäli lapsen luonne on vanhemmalle haastava, saattaa ongelmana näyttäytyvän asian taustalla ollakin henkilökohtaiset preferenssit siitä miten vanhempi olettaa että lapsen tulisi tietyssä tilanteessa ajatella tai toimia.


Lapsen kehitys omassa energiasopassaan tuo pinnalle vanhemman omaa suhdetta näihin energioihin. Mustavalkoisena esimerkkinä: vanhempi joka luontaisesti arvottaa korkealle vakauden ja pysyvyyden saattaa tuskastua lapseensa, joka on luontaisesti paljon seikkailullisempi ja nopeatempoisempi. Ei ole kyse siitä kumpi lähestymistapa on ‘parempi’ tai ‘oikea’, mutta lapsen tutkiessa elämäänsä seikkailuna joutuu vanhempi tutkimaan myös omaa suhdettaan tähän seikkailullisempaan energiaan. Mikäli vanhemman suhde seikkailullisuuteen on haastava tai se aiheuttaa vanhemmassa epävarmuutta tai pelkoa, saattaa hän päätyä tiedostaen tai tiedostamattaan kasvattamaan lastaan kieltämään tätä osaa itsestään. Vanhempien tehtävä on kuitenkin tukea tämän yksilöllisen olennon kasvua ei itsensä eli vanhemman näköiseksi vaan siksi, jota lapsi pohjimmiltaan luonnollisesti on. Ideaalitilanteessa lapsen ja vanhemman väliset eroavuudet kannustavat kumpaakin löytämään oman terveen tasapainonsa eri energioiden välillä: mustavalkoisessa esimerkissämme kenties seikkailullinen lapsi oppii vanhemmaltaan myös vakautta ja pysyvyyttä ja vanhempi lapseltaan toisaalta ripauksen seikkailullisuutta ja heittäytymistä - loukkaamatta kummankaan yksilöllistä itsensä ilmentämistä.


Mikäli tuntuu että haastetta todella on, kokonaisvaltaisen kuvan muodostamiseksi voi auttaa havainnoida missä tilanteissa, paikoissa tai ihmisten kanssa haaste ilmenee, kun kerran ihmisinä reagoimme eri tilanteisiin ja henkilöihin eri tavoin. Jos lapsi on jo riittävän vanha itse puhumaan, voi hänen kanssaan keskustella siitä miksi tietyt reaktiot tiettyinä aikoina nousevat - ehkä lapsi kokeekin tietyt tilanteet hyvin eri lailla kuin aikuinen ymmärtää? On myös haastavampia hetkiä, jotka menevät itsellään ajan kanssa ohitse - eli “on ok että kaikki ei ole aina ok”.


Autenttisesta ja myötätuntoisesta yhteydestä ainutlaatuisuutta tukevaan kasvatusilmapiiriin

Vanhemman tulisi vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia lapsen turvallisuudesta. Kuulostaa helpolta, mutta ei aina ole niin helppoa toteuttaa. Vauvat ja lapset ovat sekä älykkäitä että viisaita. He kykenevät aistimaan energioita, tunnelmia ja ihmisten totuudellisuutta. Perustarpeiden täyttämisen lisäksi heillä on tarve autenttiseen yhteyteen. On vanhemman tehtävä pitää yhteyttä yllä.


Erityisiä haasteita vanhemmuuteen luo nykypäivän suorituskeskeinen ja kiireinen elämäntyyli. Niin vanhemmat kuin myös lapset ylikuormittuvat helposti. Koti ympäristönä onkin parhaimmillaan kiireettömyyden ja rauhan turvallinen keidas. Paikka, jossa saa levätä tai palautua ilman jatkuvaa tsemppaamista tai roolia, ja jossa on aikaa kohdata toisensa ja yhdessä rauhassa ihmetellä lapselle vastaantulevia asioita. Lapsen kohtaaminen, kuuntelu ja pyrkimys syiden ymmärtämiseen käytöksen takana ovat toimintatapoja, joiden avulla lapsi kokee olevansa hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on.


Lapsille oppiminen tapahtuu luonnostaan ja erityisen vahva rooli on mallioppimisella. Siksi aikuisen ihmisen tulisi toimia avoimesti omana itsenään ja omien arvojen mukaisesti. Jos toivoo esimerkiksi lapsensa oppivan omasta hyvinvoinnistaan huolehtivaksi ainutlaatuisuutensa hyväksyväksi yksilöksi, on vanhemman kyettävä mallintamaan tätä omasta hyvinvoinnistaan huolehtimalla, ei vain asiasta puhumalla. Itsensä hyväksyvä aikuinen on loistava malli omana epätäydellisenä ja myös itselleen myötätuntoisena itsenään.


Itsetuntemuksen syventäminen syventää vanhemmuutta

Lapsensa ainutlaatuisuuden ymmärtämisen kanssa käsi kädessä kulkee vanhemman oman itsensä ainutlaatuisuuden ymmärtäminen - lapsesi on oiva henkilö haastamaan sinua tutustumaan itseesi vanhemmuuden tuomien tilanteiden ja tunteiden myötä, ja hyväksymään oma uniikki energiasoppasi vahvuuksineen, heikkouksineen, haasteineen ja mahdollisuuksineen. Astrologia voi auttaa sekä oman itsetuntemuksen että lapsensa ymmärtämisen syventämisessä - helpottaen myös lapsen yksilöllisen kasvun tukemista. Astrologian tarkoitus ei kuitenkaan koskaan ole tarjoilla valmiita ratkaisuja tai ennustuksia saatikka korvata henkilön omaa vapaata päätöksentekoa ja intuitiota - vaan tukea niitä. Etenkin oman epätäydellisyyden kanssa elämään opettelu ja myötätunnon suominen itselleen kaikkine osineen on arvokasta perustaa vanhemmuuteen ja esimerkkiä lapselleen. Sen myötä pystyy suomaan saman myötätunnon myös lastaan ja muita läheisiään kohtaan. Itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen kaikkineen helpottaa anteeksipyytämistä virhearviointien tai harhalyöntien sattuessa - ja myös toisille anteeksi antamista täydellisyyden vaatimuksen sijasta.


Itsetuntemukseen liittyy keskeisesti omiin juuriinsa tutustuminen. Lapsen eri kehitysvaiheet voivat nostaa pintaan vanhemman omaa epävarmuutta tai vastuullisen aikuisen näkökulmasta toimimattomia toimintatapoja. Yleensä nämä vanhemmuuden haasteet ovat muistoja omasta lapsuudesta tai sukupolvilta toisille siirtyviä epäterveitä toimintamalleja. Vanhempana saattaa joutua purkamaan omia tunnelukkoja tai kohtaamaan omia traumaattisia kokemuksia. Voi joutua opettelemaan toisella tavalla toimimista tai vapautumaan jatkuvasta selviytymistilasta.


On siis tärkeää pohtia kriittisesti sitä, minkälaista kasvatusta on saanut omilta vanhemmiltaan tai huoltajiltaan. Lisäksi on hyvä tiedostaa omien isovanhempien elämää määrittäneet traumaattiset kokemukset tai niitä seuranneet selviytymiskeinot, jotka ovat vaikuttaneet oman vanhemman saamaan kasvatukseen.


Tunteet, turvallisuus ja rakkauden rajat

Yllämainitun itsetuntemuksen ja etenkin sukuperinnön pohdinnan keskiöön voi nousta esimerkiksi tunteet ja tunteminen. Kaikkien tunteiden tunteminen ei ole välttämättä ollut omassa lapsuudessa sallittua tai tunteita on luokiteltu hyviin ja huonoihin. Kiltteyden tai tuhmuuden korostaminen lapsuudessa saattaa aiheuttaa vaikeuksia hyväksyä itseään ja omia piirteitään aikuisuudessa. Myös liian tiukat tai lepsut rajat omassa lapsuudessa ovat saattaneet aiheuttaa haitallisten toimintamallien syntyä.


Rajat ovat rakkautta ja niiden tarkoituksena on todellakin luoda turvallinen henkinen ja fyysinen kasvuympäristö. Vanhemman tulisi myös itse tuntea olevansa turvassa, jotta hän pystyy sekä toimimaan turvallisesti että luomaan turvallisen ympäristön lapselleen. Haasteet rajojen luomisessa voivat viitata haasteisiin vihan tunteen tuntemisen kanssa. Padottu viha saattaa raivona purkautuessaan olla haitallista, mutta terve vihan tunne auttaa luomaan rakkaudelle rajat. Inhimillisen rajallisuuden hyväksyminen ja omista rajojen vetäminen myös lapsen suuntaan vahvistaa omaa hyvinvointia ja tukee jaksamista, ja antaa myös lapselle tervettä mallia.



Kaikissa ihmisten välisissä suhteissa esiintyy omanlaisensa sekoitus mahdollisuuksia ja haasteita. Eri energiat meissä jokaisessa pelaavat eri tavoin yhteen toisten ihmisten energioiden kanssa, ja eri ihmiset tuovat meissä eri puoliamme esiin: on yhdessä inspiroitumista, tekemistä ja luomista tai toisaalta osumista kipeisiin pisteisiimme ja haastavampia tunteita. Ihmissuhteet ovat elämässämme tärkeimpiä peilejä, joiden kautta voimme havaita ulkomaailmassa jotain sellaista, mitä emme mahdollisesti ole valmiita kohtaamaan tai kykene löytämään itsessämme. On hyvin ymmärrettävää, ettei elämämme keskeisimpien ihmissuhteiden, kuten perhesuhteiden, tarkoituskaan ole olla pelkkää ruusuilla tanssimista, koska kasvu edellyttää omalta mukavuusalueelta poistumista. Tai sitten ruusuilla tanssimisen on hyvä ymmärtää pitämään sisällään ne piikitkin!


Omien ja läheistensä eri osasten ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään yhteistä kasvupolkua tässä elämässä. Vähintäänkin se edesauttaa keskinäistä kunnioitusta, tukea, sekä yhteisestä matkasta nauttimista omina yksilöllisinä itsenään.


Itsetutkiskelu, itsensä ymmärtäminen, itsemyötätunto, itsensä hyväksyminen ja itsensä rakastaminen nousevat teemoina syystä vanhemmuuden keskiöön - kaikissa etuliite ‘itse’, ja todellakin, oma happinaamari olisi tärkeää saada naamalle ensin jotta on mistä muille antaa. Kun vanhempi rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa itseään, kykenee hän myös pyytettömään rakkauteen lastaan kohtaan. Tällöin hän toimii mallina siitä, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen sekä kehittyvä.


P.S. Kiinnostavatko teemat? Pohditko miten parhaiten tukea lasta hänen eri kehitysvaiheissaan? Ilmoittaudu mukaan ilmaiswebinaariimme Astrologia & kasvattajuus lapsen eri kehitysvaiheissa to 3.8.2023 klo 18-19.30. Webinaari nauhoitetaan ja kaikille ilmoittautuneille jaetaan tallenne webinaarin jälkeen, pääset mukaan livenä tai et. Tervetuloa!


Kirjoittajista:


Saila Kokkonen on ihmissuhteisiin, perhedynamiikkaan ja sukuperintöön keskittyvä astrologi joka kokee itsensä pisteiden yhdistelijänä ja merkityksien sanoittajana, ja auttaa astrologian avulla toisia ymmärtämään omaa ainutlaatuisuuttaan: omia osiaan, ajatus- ja toimintamallejaan, vaiheitaan, syklejään, siirtymiään - sekä kartuttamaan empatiaa itseään kohtaan. IG: @purposeworks.fi

Camilla Ojala on vahvan hoivavietin omaava empaattinen erityisopettaja ja vanhemmuudesta nauttiva äiti. Hän on innostunut lasten energiaparantamisesta sekä perheiden tukemisesta moniulotteisesti. Vanhemmuus on ollut Camillalle herättelevä matka itsetuntemukseen. Vanhemmuuden polulla hän on havainnut omaan hyvinvointiin liittyvät parantumisen tarpeet. IG: @vanhemmuudenvalossa

Commenti


bottom of page